Kuka, Turku.

Tänään soolokeikka, paikkana Bar Kuka. Downtown -nimellä aiemmin toiminut kapakka tuli tutuksi takavuosina. Nyt väriä näkyy olevan enemmän, ei hassumpaa sekään. Soittoaika on – tiedotteesta riippuen – joko 21 tai 22 ja lipun hinta 10 euroa. Tervetuloa, hyvät turkulaiset!

Lähetä:

Helsinki – Hyvinkää -matka, mukana Anssi Salminen.

Tällä viikolla teen pari keikkaa Anssi Salmisen (sähkökitara, akustinen kitara, mandoliini, viulu ja taustalaulu) kanssa.

10. 4. to Helsinki, Loose (Annankatu 21), soittoa ja laulantaa kello 22 alkaen.

http://www.barloose.com/

11. 4. pe Hyvinkää, Jalostamo (Hämeenkatu 13 -17), soittoa ja laulua kello 23 alkaen.

http://hyvinkaanjalostamo.fi/ohjelma

Lähetä:

2340 matkakilometriä ja muita lukuja

Eli soolokeikkoja tällä viikolla, näissä paikoissa ja näillä kellonajoilla:

2. 4. ke Äkäslompolo, Selvä pyy. Alkaen kello 21.30, liput 10 e.

http://www.selvapyy.fi/tapahtumat/

3. 4. to Pyhätunturi, Pelkosenniemi / Carlsberg -talo. Alkaen kello 22.

4. 4. pe Kajaani, Rock house. Alkaen kello 23, liput 8 e.

http://www.rockhousekulma.fi/rock/ohjelma

5. 4. la Oulu, Nuclear Nightclub. Alkaen kello 23, liput 14 e.

Alkuillasta kirjallisuusaiheinen Musteklubi, jossa haastateltavana myös Martikainen. Musiikkitarjontaa on myös alkuvaiheessa yötä, siitä vastaa El Supernaut.

http://www.nuclear.fi/

Lähetä:

Silminnäkijätodistus Sellosalin vierailusta 29. 3. 2014

http://pigeonnaire.blogspot.fi/2014/03/lavalta-jarkko-martikainen-ja-luotetut.html

Lähetä:

Loppuviikosta Hämeenlinnaan ja Espooseen.

Viikonloppu vie meidät taas keikoille. Näille:

Perjantaina 28. 3. Hämeenlinna, Suisto -klubi.

Soitto alkaa kello 23, liput 17e. http://www.suisto.fi/

Lauantaina 29. 3. Espoo, Sellosali.

Soittoa alkaen kello 20, liput 21e.

(Tilaisuudessa soittaa toinenkin yhtye, jossa on mahdollisuus kuulla Anssi Salmista, eli Haaga Folk Machine. He aloittavat kello 19.)

http://www.sellosali.fi/fi-FI/Jarkko_Martikainen_Pidan_tasta_paikasta(40489)

Tervetuloa!

(kuva: Tomi Palsa)

Lähetä:

Jälkisanat Radio-ohjelmalle

Maanantaina 24. 3. 2014, kello 10.30

Kuluvan kuukauden aiemmat maanantaiaamut menivät aivan toisella tavalla kuin tämä. Samoin viisi aiempaa maanantaita. Niinä aloin heti herättyäni  lehteillä radio-ohjelman käsikirjoitusta ja tehdä siihen poistoja tai lisämerkintöjä, useimmiten molempia. Maanantaiaamuisin luulin näkeväni edellisviikkoa paremmin, kuinka oleellisimmat kysymykseni kirkastuisivat esiin vähäpätöisempien joukosta. Alleviivailin niitä, merkitsin esiin ydinsanoja. Radiolähetyksessähän kysymyksen lausemuoto ei ole kovin tärkeä, etenkään jos se ei toimi luettuna. Se, tuleeko hyvä kysymys kysytyksi, sen sijaan on. Tuollaisia perusasioita oppii vain tekemällä niitä, ja etenkin tekemällä niitä virheellisesti. Virhe jää mieleen ja auttaa taas seuraavaa käsikirjoitusta tehdessä. Samaan aikaan virheitä pyrkii välttelemään. Miksi niin on, juuri sitä yksi ohjelma ainakin välillisesti käsitteli. Kyseessä on halu onnistua niin hyvin kuin suinkin mahdollista. Kaikki tehdään tuon päämäärän eteen.

Lähdin aina hyvissä ajoin Pasilaa päin. Varasin aikaa matkanteon vastoinkäymisille: ainahan voi sattua jotain jarruttavaa. Onneksi vältyin suuremmilta kolhuilta. Pienempiä kolauksia olikin sitten säännöllisemmin. Ne liittyivät itse ohjelman tekoon.

Hyvin viheliäistä on, kun oleellinen haastateltava ei sitten pääsekään paikalle. Kun sellaisen saa kuullakseen vaikkapa viittä tuntia ennen lähetyksen alkua, vitsit kaikkoavat mielestä. Miltei kaikki käsikirjoituksen oleelliset asiat lepäsivät hänen varassaan, mutta häntä emme tule kuulemaan, hänen on oltava toisaalla. Tuottaja lohduttelee minua sanoen että käsikirjoitushan on oikein hyvä. Ehkä, mutta sitä voi silti käyttää paskapaperina, koska lähetys on se, mitä kuulijat ruotivat, ei käsikirjoitus.

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, sanotaan, mutta radion tapauksessa opin, että prosentuaalinen osuus voi olla paljon pienempikin. Kaikki riippuu siitä, täyttyvätkö nämä viisi hyvettä: onnistuivatko aihe, vieraat, käsikirjoitus ja lähetyksen tekninen puoli. Viides ja viimeinen onnistuminen on kiinni tuurista. Joskus se tuntui sattuneen mukaan, toisinaan se meni johonkin aivan toiseen studioon, ehkä toiseen kaupunginosaankin. Tuuria ei voi käskeä luo niin kuin kuuliaiseksi koulittua koiraa.

Sain ohjelmista yllättävän paljon palautetta. Kritiikkiä esitettiin lähinnä puheeni liian hoppuilevasta menosta, puheeni hitaasta ja mutisevasta perusluonteesta sekä äänentarkkailun vaihtelevasta tasosta. Tuottajani pystyivät auttamaan aiheiden tarkennuksissa, vieraiden etsinnässä ja  käsikirjoituksien kanssa, mutta äänitarkkailijaksi he eivät muuttuneet. Suoran lähetyksen ”lajiin” kuuluu se, että ohjelmaisäntä on vastuussa teknisestäkin puolesta. Ulosannin vaihtelevuus kuulemma tasoittui viimeisissä lähetyksissä. Tässä tapauksessa tahdon uskoa muita todistajia, koska tekijänä olin ajoittain kuuro moiselle.

Parasta oli, että kiitoksen sanoja tuli paljon enemmän kuin miinuslaahuksia. Välillä mietin, ovatkohan superlatiivien viljelijät liikkeellä aivan puhtain paperein? Kun rohkaisevan palautteen saapuminen vain jatkui ja ohjelmaan alkoi ilmoittautua vieraita, jotka olivat pitäneet kuulemastaan ja olisivat tahtoneet tulla mukaan, aloin uskoa palautteiden vilpittömyyteen.

Syy lähteä mukaan tällaiseen kokeeseen piilee varhaisnuoruudessani. Kuuntelin Rockradiota ala-asteikäisenä aina, jokaisen lähetyksen, tarkasti alkuhetkistä loppusoittoon saakka. Rockradion tekijöiden merkitys elämälleni on hyvin suuri. Radiokuunnelmat ovat olleet tärkeitä nekin. Ja poikkeusihmiset, jotka ovat saaneet tehdä itsensä ja formaattinsa uudelleen, tai ainakin ovat saaneet tehdä sitä kyllin kauan. Kuten Ruben Stiller aikoinaan. Ja kun Yle Puheessa tosiaan vain puhutaan, vetosi huumorintajuuni ajatus musiikkiaiheisesta ohjelmasta, jossa ei kuultaisi musiikkia. Ymmärrän heitäkin, joiden mielestä ajatus on älytön, mutta en tietenkään voi piitata heistä.

Kunnioitan hyvien radio-ohjelmien tekijöitä taas hieman enemmän. Mieltä ruokkivan ja toimivan ohjelman tekeminen on haasteellista. Kaikkein haastavinta on selvitä tilanteista, jossa mikään ei mene niin kuin piti, ja silti sekunnit, minuutit ja tunnit tulee saada täyteen, mieluusti sellaisella materiaalilla, jolla voidaan kuulla olevan arvoa vielä huomenna. Kiitän ohjelman tuottajia, vieraitani, Ylen vakituisia, apuaan tarjonneita työntekijöitä ja etenkin kuulijoita. Hauskaa, että olitte siellä.

Mahdollisimman hyvää maanantaita kaikille teille.

Lähetä:

Usko, sähköisesti.

13. 4. 2011 Usko julkaistiin, ja 13. 3. 2014 alkaen se löytyy myös Spotifysta.

Tervemenoa, linkki yllä!

Lähetä:

Peukalot ja vieraspaikat 26.3.

4000 Facebook -peukaloa, 20 Ylen vieraslistapaikkaa:

soitamme Luotettujen miesten kanssa tv -keikan YLEn vähintään klassisessa M1 -studiossa keskiviikkona 26.3.

Studio sijaitsee Helsingin Pasilassa ja väki pääsee sisään kello 17.15. Konsertti alkaa kello 18.00 ja tilaisuus siis televisioidaan. 20 ensimmäisenä ilmoittautunutta mahtuu mukaan, ilmoittautumiset ja lisätiedot osoitteesta juha-pekka.sillanpaa@yle.fi. Tervetuloa!

Jälkikirjoitus: Paikat varattiin loppuun hetkisessä, joten ilmoittautumisaika on ohi. Kiitos kaikille vaivaa nähneille, niille jotka näemme 26. päivä M1 -studioilla ja myös niille, joiden viestit saapuivat hivenen myöhemmin.

Lähetä:

Rakkaus, sähköisesti.

Tämä levy on tekijälleen innostavin vinyylimuodossa, mutta vuonna 2006 julkaistu Rakkaus on nyt myös Spotifyssa. Linkki yllä.

Lähetä:

Poriin ja Kokemäelle? Selvä se.

Koirien taivas -kiertueen kahdeksannen viikonlopun vietämme Satakunnassa. Kyseessä ovat yhtyekeikat, ja aikataulut menevät tällä tavalla:

7. 3. perjantai: Pori, Kulttuurikulma, soitto alkaen kello 21.

8. 3. lauantai: Kokemäki, Oluthuone, soitto alkaen noin kello 23.

Tervetuloa, hyvät ihmiset!

Lähetä: