Vuosittainen arkisto: 2011

”Antituho-ohjelma” Suojele minua!

http://areena.yle.fi/video/1321216194048

Ylläoleva osoite johtaa eilisiltaisen ”Suojele minua!” -ohjelman pariin. Kyseisen sarjan toisella tuotantokaudella teen lauluja suojelukohteista.

Yle Teema esittää sarjaa seuraavien viiden viikon ajan, aina sunnuntai-iltaisin kello 21.00 alkaen. Jokaisessa osassa pyrin räätälöimään (mahdollisimman hyvän) laulun. Nyt ei uuden musiikin piiriin pääsemiseksi tarvitse nähdä vaivaa, kun pelkkä napinpainallus riittää.

Keikkoja marras- ja joulukuussa

Hyvät sivujen selaajat.

Vielä on kuluvalle vuodelle keikkailua jäljellä. Alla niin perustietoja kuin myös linkkejä tarkempia selontekoja sisältäviin sivustoihin.

_____

2. 11. VANTAA, Vantaan viihdeorkesterin solistin pesti. Toisena laulajana Timo Aulis Rautiainen.

http://www.vantaapops.fi/index2.php?m=2&consert=1&consert_id=73

_____

10. 11. HELSINKI, Ruuskanen – Railio -klubi; kyseisen kaksikon vieraana. Kuorosovituksia ja muutakin poikkeusinformaatiota.

http://fi-fi.facebook.com/event.php?eid=234514546596046

_____

22. 11. HELSINKI, ”Tarinakertojat” -klubi. Nymanin Marzi, Nykäsen Anssi ja kumppanit soittavat, minä laulan.

http://www.tiketti.fi/tapahtuma/12766

_____

26. 11. JYVÄSKYLÄ, Kuokkalan kirkko. Kirkkokonsertti, luonnollisesti. Soolokeikka.

http://www.jyvaskylanseurakunta.fi/alueseurakunnat/kuokkala/nuoret_aikuiset/tapahtumia/

_____

7. 12. ESPOO, Sellosali: allekirjoittaneen ja Äänioikeuden keikka. Ohessa pari linkkiä viimekertaiselta keikalta (Huvilateltta, syyskuu 2011).

http://youtu.be/A2tZEE6B1X8

http://youtu.be/ZAJ2917MpSc

Lisää sointulappuja, niitä tuoreempiakin.

Uskon kappaleiden ”Huominen on kaukana”, ”Halla-ahot” ja ”Isoisä graniittirappusilla” -sointulaput on lisätty kyseiselle sivulle.

Bonukseksi löytyi yksi ei-toivottu laulu, Uskon erikoispainoksen dvd:llä kuultava (ja nähtävä) ”Wallengrenin kuolinvuode”. Olkaatten hyvät, kotisoittelijat!

Kesäkuu ja sointulappujen lisäilyä

Säännöllinen kysely sointulappujen perään jatkuu. Muutamat saavat hetken huojennusta nyt lisätyistä lappusista, jotka ovat ”Itkuvirsikirjat”, ”Joulu on juhlista pahin”, ”Laki = laki” sekä iältään selkeästi nuorempi ”Kärpäsistä härkiä”.

Jos juuri Sinun toivomaasi sointulappua ei vielä ole ilmestynyt näille sivuille, kirvestä ei tarvitse heittää kaivoon; toivoa on. On vain niinkin, että allekirjoittaneen arkistot eivät ole selkeimmät mahdolliset, ja tästä syystä jotkin paperit löytyvät vasta laajojen ruoppausten jälkeen.

Muutama sana Pirjo Bergströmistä

Pirjo Bergström on kuollut. Tiedosta on vaikea loihtia mitään positiivista, mutta jotain sellaista tahtoisin löytää. Ainakaan Pirjo ei ollut ulospäin arvioituna vaikuttanut millään muotoa sairaalta, ja työtään hän teki kuolemaansa edeltävään iltaan asti. Tavallansa tämä taiteilija lähti siis saappaat jalassa, välttäen sairaalasängyssä makaamisen tai muun pitkällisen kipuilun.

Elämänsä ainoa selkeä kipupiste oli ollut vuodesta 1994 viimeisiin elinpäiviinsä asti suru miehensä varhaisesta kuolemasta. Pirjo koki olleensa yhtä Matin kanssa, ja miehen menehtyminen tuntui syöneen hänestä palan sisältä.

Muuten ajattelin aina Pirjon olevan verrattain onnellinen ihminen, joka omasi kylliksi rakkaita ihmisiä ja mielekkäitä töitä tehtäviksi.

Melko päivälleen kuukautta ennen kuolemaansa sain Pirjolta pienen postipaketin. Hän oli ostanut minua silmälläpitäen 1960 –luvulta peräisin olevan Wilhelm Buschin lastenkirjan, koska kanteensa piirretyssä linnussa hän näki selvän yhtäläisyyden Rakkaus –levyn kanteen.

Kirjeessä hän odotti kevään taittumista kesäksi, sillä puheittensa perusteella olin ymmärtänyt hänelle olevan erityisen merkityksellistä päästä niihin aikoihin mökille, nauttimaan puutarhatöistä ja luonnon rauhasta. Tällä kertaa Pirjo ei saanut osakseen mökkiaikaa, mutta toivon hänen saaneen jotain parempaa.

Olen kirjoittanut Rakkaus –levyn prosessista paljon ja paljon hyvää Pirjosta, sillä siihen oli ja on tukuittain syitä. Opin häneltä musiikinteosta ja sovittamisen työstä, eikä siinä edes ollut kaikki: kuten viimeinen minulle lähettämänsä posti osoitti, hänellä oli muutenkin sydän paikallaan.

Kerrassaan liikuttavaa oli, kun jossain puhelussaan hän kysyi, antaisinko siunaukseni hänen versiolleen Rakkaus –albumin ”Vanhene kanssamme” –kappaleesta. Sanoin, että koen sen kerrassaan kunniakkaaksi, jos ja kun hänelle oli syntynyt halu esittää kappaletta myös omilla keikoillaan.

Nyt Pirjo ei voi vanheta kanssamme.

Tahdon kuitenkin olla toiveikas, ja ajatella, että satukirjan kannessa oleva lintu seisoo yksinään, ja Rakkauden kannessa lintuja on kaksi. Ehkä Pirjokin on taas kaksin Mattinsa kanssa.

Tämä otos on Pirjon harjoitus- ja studiotiloista, joissa Rakkauden kappaleiden harjoitteleminen lähinnä tapahtui. Kuvan näppäsi Tomi Palsa.