Balladi huvijahdista

”Ei riitä, että ihminen voi katsoa peilistä, onko tukka hyvin.

Pitäisi olla myös sellainen peili, josta voisi katsoa, onko sielu hyvin.”

( Herakleitos, n. 500 –luvulla )

____________

Kirjailija Daniil Harms toivoi ihmettä ja pelkäsi sitä. Tuossa jakomielitautiselta kuulostavassa asenteessa ei ole mitään poikkeuksellista. Kuinka usein voikaan nähdä tilanteen, jossa koko menneen vuoden ajan odotettu loma on räjähtänyt lomalaisten käsiin, tilanteeseen jossa jotain tuhoutuu aivan millä hetkellä hyvänsä.

Jollei tiedä mihin on matkalla, eksyy helposti. Jollei selvitä itselleen, mitä olisi vailla, alkaa helposti toteuttamaan muiden käsityksiä siitä, pyrkiä niitä kohti kun omat päämäärät puuttuvat.

Mutta yhden onni ei ole siirrettävissä toiselle, vaikka niin erehtyy luulemaan markkinamaailmassa, jossa onnellisuus on kaupan, pieninä palasina. Onnea myydään kattohuoneistona, merkkilaukkuna, kutsutilaisuutena tai meikkipurkkina.

Jokunen vuosi sitten luin artikkelin, jossa pääkaupunkiseudun nuorisoa haastateltiin heidän ammatillisista haaveistaan. Kolme neljännestä tahtoi päästä julkiseen työhön. Jos tutkimus olisi potkaistu käyntiin kysymyksellä, kuka oli nuorten näkemyksen mukaan maamme julkisin ihminen, olisi vastaus varmaankin ollut Matti Nykänen. Hänet oli juuri viskattu vankilaan tapon yrityksestä. Jos liikkui ulkosalla, ei kyseistä tietoa päässyt karkuun: se näkyi kaikkialla.

Kysymyksenasettelu vaikuttaa siihen, millaisia vastauksia saadaan. Jos siis pelinavaus oltaisiin muokattu muotoon: ”tahdotko olla isona kuin Matti Nykänen nyt”, olisivat nuoret juosseet karkuun jo pelkkää mahdollisuutta joutua koskaan julkiseen työhön.

Muun muassa tällaisia hajanaisia ajatuksia pyörittelin silloin kun tallensin ”Balladi huvijahdista” –kappaleen musiikilliset ensi-ideat.

Päähenkilöitä on kolme: laulaja, huvijahdin kokki ja hänen siipirikkoutunut lemmikkilokkinsa. Hyvin lyhyen ajan kuluessa ymmärsin, että tämän laulun mitta ei olisi se ytimekkäin kolmen, neljän minuutin kestoinen: paljon myöhemmin sovittaja Vellu sanoikin, ettei ”Balladia” voi kutsua biisiksi, että biisi –sana tuo mieleen Little Richardin Tutti Fruttin, ei tätä laulua.

Jälkeenpäin arvioiden taisinkin tehdä jotain, minkä tekstillinen anti lähestyy novellia tai lyhytelokuvan käsikirjoitusta. Se ei ollut ehdoton päämäärä tai pinttymä, josta en päässyt irti, vaan lauluaiheen itsensä sanelemaa.

Kappale liittyy tematiikaltaan sitä edeltäneeseen ”Jatkakaa soutamista” –lauluun, sillä nyt laulaja on saanut ympärilleen kolossaalisen laivan, josta ei huvituksia tai korkea-arvoista seuraa puutu.

”Kun huvijahtiin astuin, niin astuin unelmaan

ja ihmettelin itsekin, miksi onnenpäivät osakseni saan…

( ”Balladi huvijahdista” on Uskon kappale numero kolme. )

Lukijoiden kommentit

  1. Mato /

    kiitos vinkistä. se on kyllä hyvä kipale. no itse me olemme sitä maanväkeä joka tarjoaa, syöttää, juottaa ja laulattaa pahaa aavistamattomat uhrinsa jäämään iäisyyksiksi maahiaisten luolaan… sen jälkeen kun jouduimme itse siihen ansaan, jota elintasoksi leikkisästi kutsutaan 🙂 kaikkea hyvää Sulle

  2. jarkko /

    Hyvä Mato.

    Lauluja tulkitaan monin tavoin, ja on mielenkiintoista seurata, millaisia mielleyhtymiä ne herättävät.
    Maahiaiaiheista kappaletta en ole kuullut – koska et sitä ole vielä tehnyt ja julkisaattanut –
    mutta työ- ja muun elämän ahtaudesta on kyllä jo ´30 -luvun Yhdysvalloissa tehty kappale,
    ”I wish I was a mole in the ground.”
    Sekin saattaisi puhutella kännykkätehdastyöläistä.

  3. mato /

    oivoi. olen ollut työssä yhdessä kännykkätehtaassa 15 vuotta ja kuinka hienosti tämä kertookaan tuosta elämästä.
    kiitos Jarkko. Itse olen ajatellut tehdä tuosta aiheesta maahiasaiheisen lurituksen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *