Tyhjän päällä

Omar Khaijam on kirjoittanut (ja Jaakko Hämeen-Anttila suomentanut):

Kun elämä on mennyt, ei sillä väliä,

oliko se karvas vai makea.

Juo viiniä: meidän jälkeemme

kuu kasvaa ja vähenee, vähenee ja kasvaa.

( ”Ruukku rubiiniviiniä, Otava 2008. )

Laaditaan ennustuksia seuraavista kvartaaleista. Tehdään suunnitelmat siitä mitä sitten seuraa. Tehdään uudenvuodenlupauksia. Odotetaan play-off-kauden alkua. Mahdollisia ja ilahduttavia visioita joka ikinen, joskin tyhjää täynnä, jollei onni ole myötä ja tuuli suotuisa.

Taivaat ja helvetit – mistä uskonmallista nyt puhutaankaan – toimivat malliesimerkkeinä jonkin kaukaisimman mahdollisen odotuksesta. Taivaassa kaikki tulee olemaan hyvin, siellä kunnostautuneet palkitaan. Jos niin todella on, riemuitsen jokaisen sinne pääsevän puolesta.

Tuonpuoleisien lupauksiin usko täsmentyy parhaiten: jos uskoo pääsevänsä perille, päässee kyllä, sillä silloin toiminee elämässään niin että sisäänpääsy helpottuu tai muuttuu todennäköiseksi.

Sikäli uskonnollinen elämänvalinta on suuri plusmerkki kantajalleen: pyrkimys harmoniseen elämään ja hyvän tekemiseen rikastavat sielua ja jumaluuden koskiessa kaikkea Hänen luomaansa ei yksilö voi muuta kuin kunnioittaa kanssaeläjiään ja maailmaa, jossa saa elää. Jos tämän elämän jälkeen ei seuraakaan mitään odotettua Taivaan palkkiota, on ainakin tehnyt maanpäällisen parhaansa ja välttyy vielä harmilta, jossa joku syntisempi pääsisi huutelemaan: ”pieleen meni, olit väärässä!”

Siksi ne, joita ”Jumala on kutsunut nimeltä” ovat ehkä lähimpänä harmonisinta mahdollista tilaa, koska saatuaan sydämiinsä varmuuden tulevastakin hyvästä heille voi langeta tietty tasapaino jo nyt.

Yksi oleellinen näkökulma jää silti vaivaamaan. Tuorein esimerkki sellaisesta tapahtui seuraavalla tavalla:

Eräällä junamatkallani vieruspenkin mies kysyi, saisiko hän saarnata evankeliumia. Annoin luvan. Seurasi puhetta, jonka johtotähtenä loisti karmaisevan kohtalon mahdollisuus; paikka Helvetin tulipätsissä.

Saarnaaja teroitti usein eri tavoin sitä, kuinka minunkin olisi tehtävä parannus ja seurattava Ison Kirjan kirjaimia, jotta välttyisin paholaisen kurimukselta. Puhetta piisasi ja miltei koko hoito oli pelon sävyttämää: mitä saattaisi seurata sitten kun tämä elämäksi kutsuttu olisi ohi.

Yritin kääntää keskusteluamme silloisiin hetkiin ja ylipäätäänkin tähän maailmaan, josta olemme tietoisia: miksemme pyrkisi hyvään täällä, ja miettisi raivokkaimmin sitä, kuinka toimia oikeellisesti nyt? Miksi tuijottaa mahdolliseen Helvettiin, jonka tuomioita kai jakelee Jumala eikä kukaan muu? Miksi surisimme tuomiota nyt, kun Hänen tahdostaan ei kukaan meistä voi tietää edes vähintä?

Ymmärsin saarnaajani perusteet ja tuoreena käännynnäisenä hän oli varmaankin täynnä Sanan paloa. Silti – ja ehkä juuri siksi – jäimme etäälle toisistamme. Jotain hyvääkin sentään seurasi. Aiemmin muotoilemani ajatukset täsmentyivät: se, mitä teemme täällä on se pitävin totuus, jossa saatan roikkua kiinni. Hän luotaa ajatuksiaan tulevaan, minä enemmälti nykyiseen. Siinä kaikki.

”Miksi mä pelkäisin Helvetin tulta tai isoa pahaa sutta

kun täällä voin tehdä hyvää ja kiittää kauniiden kauneutta!”

( ”Tyhjän päällä” on Uskon kappaleista yhdeksäs. )

Lukijoiden kommentit

  1. Aapo Alasuutari /

    Uskonto on äärimmäisen kiinnostava puheenaihe ja elämän osa-alue noin ylipäätään. Tuskin monenkaan meistä elämä olisi aivan niin värikäs kuin mitä se nyt on juurikin siksi, että meillä on uskoa siihen tai tähän.
    Mahdollisuus käydä syväluotaamaan uskomme perusrakenteita ja usein jopa kamppailla siitä, kummalla on ”oikeus” ja kummalle jää ”vääryys” on mielettömän hieno asia.
    Vastaustahan tietenkään ei ole, mutta pelkkä keskustelukin riittää jo siihen, että (Jarkkoa lainatakseni) oikean ja väärän sekä hyvän ja pahan opiskelumme etenee pikamarssia kohti valoa.
    Itse kyllä kovasti toivon, että tämä oppimme tiellä tehtävä pikamarssi on nopeampaa kuin kuoleman kouran hamuilu perästä päin. Toivon ja uskon, että edistystä tällä tiellä tehdään. Tuskinpa muuten voisinkaan olla ateisti.

    Todettakoon muuten Rikulle, että maapalloa ei ole tiedepiireissä pidetty litteänä oikeastaan koskaan niin pitkään, kuin tiedepiirit ovat olleet olemassa. Ensimmäistä kertaa maapallon pallonmuotoisuus on esitetty noin 300 eaa ja se on ollut (myös / jo) keskiajalla tiedepiireissä kyseenalaistamaton fakta. Lisää voit aiheesta lukaista vaikkapa http://en.wikipedia.org/wiki/Myth_of_the_Flat_Earth

  2. jarkko /

    Elämisen perusteista yksi oleellisin on se, miten meidän täytyy opiskella oikeat ja väärät, hyvät ja pahat aina uudelleen.
    Yhden elämän sammuminen sammuttaa kyseiset opinnot, ja samaan aikaan monet muut jatkavat opintojaan.
    Siitä syystä suurimmat kysymyksetkin kysytään uudelleen; jokaisen vastaukset kun ovat hivenen toiset kuin edeltäjiensä.
    Katson että kyseinen kiertokulku on enimmäkseen positiivinen.

  3. jh /

    Ei sitä kukaan tiedä ja sehän tässä kauneinta onkin, vaikka tietenkin kovin moni väittää muuta.

  4. Riku /

    Arvuutteleminen sinänsä lienee kuitenkin se, mikä auttaa jaksamaan. Mielenkiintoiset asiat loppuisivat nopeasti (olisivat luultavasti jo loppuneet) jos kaikki arvoitukset saataisiin ratkaistua tyhjentävästi, ja tällöin elämän arvo laskisi merkittävästi. Uskon asioissahan ei tarvitse olla kyse jumaluuksistakaan; on monia asioita ns. tieteellisen tiedonkin saralla, joita monet epäilevät ja joissa ollaan väärässä. Esimerkiksi vielä jokin sata vuotta sitten maapallo oli terävimpienkin tutkijoiden mielestä litteä. Mielipiteet ovat ne, jotka pitävät elämän liikkeessä. Jos kaikki olisi vain faktaa, saattaisi olla vähemmän konflikteja, mutta myös vähemmän ilon-, surun- ja muiden tunteiden aiheita, sillä nekin ovat sen tuotosta, minkä uskomme olevan miellyttävää tai surullista.

  5. Albin /

    Täällä ollaan suurten kysymysten äärellä, mitkä voivat aiheuttaa suuria tunteitakin. Asia on todella jokaisen henkilökohtaisesti pohdiskeltavissa. Itselläni uskonnollisuusasiat ylittävät häiritsevyyden kynnyksen silloin, kun asiaa aletaan markkinoimaan kiveen hakattuna totuutena kaikille (tämä tietysti pätee myös vastakkaisen mielipiteen markkinointiin). Enpä kuitenkaan ole kuullut että taivaspaikoista rahat takaisin -tarjousta olisi kenellekään tarjottu, enkä usko että reklamaation raapustelu manan mailta olisi mahdollistakaan.
    En myöskään ole koskaan ajatellut niin, että ihmisellä pitäisi olla uskonnollinen näkökanta, jotta kykenisi nykyhetkessä toimimaan toisia ihmisiä kohtaan hyvin. Normaali moraalikäsitys ei täten mielestäni vaadi jumaluskoa. Itse siis olen sitä mieltä että elämä kannattaa elää nykyhetkessä ihmissuhteita vaalien ja muita kunnioittaen.
    Kylläpä tuli raapusteltua ajatuksenvirtaa, mutta kyllä kai siinä sana tai kaksi asiaankin liittyi enkä vallan poikennut harhapoluille.

    Uskoa odotellen kevätterveiset Jarkolle!

  6. jarkko /

    Kaikki suurimmat kysymykset taipuvat joko arvuutteluiksi tai henkilökohtaisen uskon sävyttämiksi vastauksiksi.
    Mitä rakkaus on? Mistä toivo kumpuaa? Miltä uskominen tuntuu? Miten Jumala tai jumaluus ilmenee maailmassa?
    Vastauksia saa miljardeittain, mutta tyhjentäviä vastauksia ei.
    Ihmisen tieto on vähäinen.

  7. pertsa /

    Itse en maailmassa tai ihmisissä kauheasti näe merkkejä jumaluudesta tai jumalan vaikutuksesta.
    On kuitenkin mielenkiintoista pohtia mihin ihmiskunta jumalia/jumaluutta tarvitsee ja minkä vuoksi ihmiseläimellä on taipumus jumaluutta erinäisissä asioissa nähdä. Tuskinpa näihim kysymyksiin kellään on arvuutteluja parempia vastausyrityksiä

  8. jarkko /

    …piti vielä jatkaa sen verran, että
    ”jumaluuden koskiessa kaikkea Hänen luomaansa ei yksilö voi muuta kuin kunnioittaa kanssaeläjiään ja maailmaa”
    on tietysti olettama: niin tulisi olla, mutta niin ei aina ole,
    puhuttiin sitten uskovista tai ei-uskovista.
    Meidän kaikkien puolustukseksi on kuitenkin sanottava, että ihmisiähän tässä ollaan, ei jumalia.

  9. jarkko /

    JH.
    En tietenkään tiedä, ymmärränkö uskontokysymyksiä uskovaisina itseään pitäviä paremmin,
    mutta ainakin olen pohtinut niitä asioita, jotka katson tärkeimmiksi kaikissa uskonnoissa, siis arvoja.
    Usko ilman arvopunnintaa on omituinen valinta: ei oman pään käytön tulisi olla poissuljettua, ja onneksi se ei useissa tapauksissa sitä ole.

    Ainakin Hurstin toiminta on etiikaltaan sitä kristillisyyttä, jota itse pidän erityisessä arvossa.

  10. jarkko /

    Mikään ei pidä täydellisesti kutiaan, Pertsa.
    Lukiessani Kirkko ja Kaupunki -lehden fundamentalistisimpia kannanottoja tai tätä viimeisintä ”homo voi parantua siinä missä murhaajakin” -kampanjaa ovat mietteeni yhtä ristiriitaiset kuin Sinun vastaavasi saattaisivat olla.
    Rikastavuuden ilmentymillä tarkoitan vaikkapa Dalai Laman koko olemusta, puheineen ja tekoineen.

  11. JH /

    Minusta on aina hienoa, kun perinteisesti
    uskonnollisten piirien ulkopuolella on ihmisiä, jotka ymmärtävät uskonnon asioita paremmin, kuin moni itseään uskon sankarina pitävä.

    Monasti ajatellaan, että jumaluskon funktio on jotain jossain, kun aika päättyy, vaikka itse kristinuskon keskiöhenkilökin keskittyi siihen, mitä teemme tänään kun kohtaamme yksilöitä, jotka ovat rikki ja elävät puutteessa. Helvetti/taivas-osuuteen keskittyvät henkilöt ovat kuin ihmisiä elokuvateatterissa, jotka odottavat lopputekstejä.

    Elämän rikkauttahan se toki, että on tulen katkuisia sanan saattajia, joilla on mikrofonit, megafonit ja kun aika koittaa myös gigafonit ja toisaalla oikeita Uskon sankareita, jotka ovat kasvaneet pieniksi itsessään ja saavuttaneet näin Jumalista valtaa. Loppuottelussa V.Hursti vs. Westboro Baptists.

  12. pertsa /

    ”uskonnollinen elämänvalinta on suuri plusmerkki kantajalleen: pyrkimys harmoniseen elämään ja hyvän tekemiseen rikastavat sielua ja jumaluuden koskiessa kaikkea Hänen luomaansa ei yksilö voi muuta kuin kunnioittaa kanssaeläjiään ja maailma”

    Tämä ei taida täydellisesti pitää kutiansa, kun viime päivien edesottamuksia ja lausahduksia on seurannut. Muutenkin mielestäni naiivia ajatella että uskovaiset olisivat sen oikeudenmukaisempia tai harmonisempia kuin kukaan muukaan tässä maailmassa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *