Kuukausittainen arkisto: huhtikuu 2011

Eläimellistä vappua itse kullekin säädylle

Anssi Kelan ja minun osana on omistaa koira, ja niin saamme kantaa elämän umpihangessa karvaisia ristejämme. Toisinaan ne tuntuvat keveiltä, joskus taas hyvinkin raskailta. Seuraavassa otteita aihetta käsittelevästä kirjeenvaihdostamme.

Kellä on korvat, ne kuulkoot! Kätkekää nämä sanat ja tutkistelkaa niitä sydämissänne!

♠    ♠    ♠

Anssin kirjeestä Jarkolle:

Ja katso: verannalla ollessaan Armi otti kengän, mursi ja jakoi sen hampaillaan. Tämän nähtyään palvelusväki nuhteli Armia sanoen: “Vitun karvahattu, saatana!” Mutta nämä sanat kuultuaan Armi sanoi: “Sallikaa kenkien tulla minun tyköni, sillä heitä on hyvä pureskella.”

♠    ♠    ♠

Jarkon kirjeestä Anssille:

Ollessaan kasvuiässä myös Toivo näki jumalaisen näyn, joka oli se sama näky, mikä Armille oli annettu. Näky kertoi ihmeellisestä ilosta, jonka ei pitänyt koskeman vain kenkiä, vaan myös muita arvoesineitä. “Syö kirja, mutta älä lahjaksi saatua Pattersonia. Syö Finlandia -voittaja”, se sanoi ja Toivo ymmärsi, kuinka neuvo oli hyvä. Sen jälkeen tapahtui tämä. “Syö ne aurinkolasit, joista emäntäsi maksoi kultarahoja, mutta Tiimarilaseja älä syö”, henki ohjasi. Silloin Toivo taas nousi ja murskasi ne kertapuraisulla. Niin pää oli autio ja tyhjä, ja hampaiden jäljet olivat irtotavarain päällä.

♠    ♠    ♠

Anssin kirjeestä Jarkolle:

Ja talo oli pimeä ja hiljainen ja Armi liikkui lattian päällä. Ja Armi teki kaksi tuoksuvaa kaasua, suuremman kaasun hallitsemaan alakertaa ja pienemmän kaasun hallitsemaan yläkertaa. Ja Armi sanoi: “Kokoontukoot vedet, jotka ovat virtsarakossani, yhteen paikkaan, niin että keltainen meri täyttää lattian.” Ja tapahtui niin. Ja Armi näki, että se oli hyvä. Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, kahdeskymmenesviides päivä.

http://www.youtube.com/watch?v=Ici-KkU05bA

Jarkon kirjeestä Anssille:

Voi sinua, Isäntä! Hukut turhautuneisuuteesi kun puhut koiralle ihmisten kielellä. Et muista, miten jo ajat sitten kielet sekoitettiin. Mutta silti avaat suun, ja se sanoo lemmikille: “Mitä minä olen sinulle tehnyt, koska et minua tottele etkä minua tunnusta Herraksesi?”

Ja silloin käsität, jos olet ymmärtänyt Tien, miten ovat koiran korvat usein vain koristeena. Ja niillä se ei voi kuulla torua, ei luoksekutsua, ei muiden elävien pyyntöjä, jollei se sitä itse tahdo. Ja oppineet tietävät, ettei se tahdo. Kuuntele oppineita, paina pääsi ja niele ylpeytesi. Sillä muuten saat sinä kantaa Herrojen Herran kuormaa, ja siinä on painoa loputtomasti.

Mutta jos muonakuppia kopautat tai aiot lähteä vuorelle yksin, sen koira aistii ja heti jalkoihisi rientää. Silloin koira herransa tahdot täyttää. Mene siis ja levitä tätä Sanaa, äläkä säikähdä, jos joku sinua epäilee tai syyttää väärästä puheesta. Tämä on totuus: ihminen on ihminen ja koira on koira.

Anssin kirjeestä Jarkolle:

Ja tapahtui niinä päivinä, että palvelusväki kantoi Armin eteen astioita: koiniks-mitan nisuja ja kolme koiniksia ohria, sekä neljännesvakallisen vettä. Ja katso: palvelusväen keskuudesta astui esiin eräs mies, jonka posket olivat kuin Esaun jalat, karvaa täynnä, ja jonka kasvot olivat hallavat kuin lammaslauma Libanonin rinteillä.

Ja mies puhutteli Armia sanoen: “Ihmisen ikeenä on huuhtoa kätensä ruvetessaan aterialle. Mutta koiran ei pidä tassujaan vesimaljassa uittaman, eikä maljaansa lattialle kaataman.”

Mutta Armin sydän halveksui palvelijan nuhdetta. Miehen mentyä Armi otti maljan ja kaatoi sen. Ja katso: lattialla oli vettä, ja Armi käveli sen päällä.

♠    ♠    ♠

Jarkon kirjeestä Anssille:

Ja Herra sanoi: ”Kuten eivät koirien korvat ole kuten ihmisten, ei niiden tuoksukäsityskään ole sama kuin ihmisen poikain.” Ja katsokaa: kun isäntä otti koiransa viedäkseen sen kävelylle metsien reunamille, kiiruhti eläin karkeloiden lintujen raatojen ja nelijalkaisten jätöksien luo, ja kiehnäsi niissä. Ja sinä hetkenä isäntä sadatteli: ”Voi Saulin tuhat ja Daavidin kymmenen tuhatta! Koira löyhkää kuin Jisreelin tasangon ruumisröykkiö.”

Niin mies otti koiransa ja vei VetriDerm –intensiiviliuospesulle ja voiteli tuoksuvilla öljyillä, nauraen: ”Lähti löyhkä löyhkääjästä, katku karva-Kallesta.” Mutta hänen vaimonsa vastasi hänelle: ”Vain jos Herra olisi luonut koiran toisin, ei se uudestaan tuollaista tekisi.”

Ja Herran henki alkoi vaikuttaa miehessä, siinä metsälenkin ja pesuhuoneen välillä.

♠    ♠    ♠

Anssin kirjeestä Jarkolle:

Armin käyskennellessä puutarhassa tuli Henki väkevänä hänen ylleen, ja Armi puhui kielillä, sen mukaan mitä Henki hänen puhuttavakseen antoi. Mutta palvelusväki närkästyi, sillä he eivät ymmärtäneet, ja Henki Armissa puhui kuuluvaan ääneen. Lopulta muuan palvelijoista sanoi: “Ole vaiti, tai saat ruveta sisään verannalle.” Mutta edelleen puhui Armi sanaa rohkeasti.

Sillä totisesti minä sanon teille: tuolla hetkellä palvelijan sydämeen astui kauna. Hän kovetti sielunsa, tarttui Armiin ja veti tämän muassaan verannalle. “Kovaäänisen ylistyksesi tähden olkoon rangaistuksenasi eristys puutarhasta”, palvelija sanoi. Ja hän asetti verannan ja puutarhan väliin oven vartioitsemaan vanhurskaitten rauhaa.

Mutta oven nähdessään Armi kiivastui. Hän korotti ääntään sanoen: “Te ulkokullatut! Oikein teistä Esaias ennusti, sillä te ette mene sisälle, ettekä salli meneväisten ulos mennä! Voi teitä, te sokeat taluttajat!” Ja tämän sanottuaan Armin malja oli ylitsevuotavainen, ja hän alkoi tassullaan pidellä pahoin ovessa olevaa lasia. Ja katso: lasi repesi kahtia ylhäältä alas asti, helähtäen verannan kiviportaalle kymbaalin lailla.

Tämän nähtyään palvelusväki liikehti levottomasti, ja he puhuivat keskenään: “Totisesti olisi meidän kannattanut ottaa hiukan pienempi koira.”

Mutta Armi työnsi päänsä rikkoutuneen oven lävitse ja armahti heitä.

( Armin elämänvaiheista löytyy kosolti kuvia Anssi kotisivuilta, osoitteesta www.anssikela.com )

Toukokuu Helsingistä Kemin kautta Kajaaniin.

Varmistuneet toukokuun keikat ovat tällä kirjoittamalla nämä:

5. 5. to, Kansallisteatterin lavaklubi, Helsinki. (JM & ÄäniOikeus)

6. 5. pe, Kansallisteatterin lavaklubi, Helsinki. (JM & ÄäniOikeus)

7. 5. la, Henry´s pub, Kuopio. (Soolokeikka)

14. 5. la, Monttu, Pori. (Soolokeikka)

18.5. ke, Klubi, Turku (JM & ÄäniOikeus)

19. 5. to, Poppari, Jyväskylä. (JM & ÄäniOikeus)

20. 5. pe, Klubi, Tampere. (JM & ÄäniOikeus)

21. 5. la, Korjaamo, Helsinki. (JM & ÄäniOikeus)

25. 5. ke, 45 special, Oulu. (Soolokeikka)

26. 5. to, Bar Koodi, Kemi. (Soolokeikka)

27. 5. pe, Comico, Rovaniemi. (Soolokeikka)

28. 5. la, Kalpea Kukko, Kajaani. (Soolokeikka)

Sointulappuja soittajille

Mierolainen -levyn alkuperäinen ”Isäni elämä, teot ja kirjoitukset” -sointulappu on nyt lisätty kyseisen linkin alle.

Jos joku pelimanni toivoo jotain tiettyä soittolappua, tehköön sen tiettäväksi. Vakuutta siitä että juuri kyseisen laulun paperi löytyisi (ja voitaisiin lisätä tänne) ei ole, mutta melko usean kappaleen käsikirjoitukset ovat jääneet tuhoamatta.

Ja loppuhuomiona se, etteivät kaikki kappaleet välttämättä mene levytysversioina prikulleen kuten sointulappuihin on merkitty, sillä ne on tehty kiireessä, ja yleensä siinä vaiheessa kun laulu on saavuttanut ensimmäisen tiiviin muotonsa. Puhtaaksikirjoitetut nuotit olisivat asia erikseen, mutta sellaisten aika tulee vasta silloin kun lauluista teetetään nuottikirja. Jos teetetään.

Iloa harjoituksiin.

Pohjanmaa opettaa

Jos haluaisi jakaa Seinäjoen hyvä ihminen -palkinnon, Bar 15 omistaja -Juha olisi hieno voittajaehdokas. Aivan kaikkialla ei soittomiestä arvosteta, vaikka sellainen paikalle tilattaisiin. Parisenkymmenen vuoden kokemukset ovat opettaneet, kuinka viheliäistä voi jakomielitautiselle järjestäjälle olla se, että soittajien on muun muassa tehtävä soundcheck ja he saattaisivat kokea ruokailun mielekkääksi, jopa tarpeelliseksi hengissäpysymisen kaidalla tiellä. Jokin tila keikan odotteluun olisi myös sopivaa järjestää, eikä vaatekomero ehkä riitä kuin pienikokoisimmille pelimanneille. Jos keikkapaikka sattuu vielä sijaitsemaan kaukana soittajan kodista, olisi ainakin syys-, talvi- ja kevätkausina sopivaa osoittaa hänelle katto pään päälle työn tultua tehdyksi ja yön laskeuduttua. Kun tämä realismi iskee penseimmän järjestäjän kasvoille, olonsa penseytyy entisestään. Hän ihmettelee johtajanhuoneessaan, mitä on mennyt tekemään: sopinut omasta vapaasta tahdostaan pyhimpäänsä väkeä, josta on myös vaivaa – edes soittaja ei ole ilmaa eikä elä silkalla pyhällä hengellä, vaikka niin moni saattaisi kuvitellakin.

”Varttibaarissa” tätä toimintamallia ei ole harjoitettu, ja ehkä siinä on yksi perusteista, miksi itsekin matkaan sinne mielelläni. (Sivulauseessa voi toki mainita senkin, että ylle kuvailtu Järjestäjä Helvetistä -malli ei yleensä toistu. Käytyään kerran paikassa, jossa kaikki kielii siitä ettei todellakaan ole tervetullut, ymmärtää maankiertäjäkin talon tavat. Ja ymmärtää vastaisuudessa kiertää paikan mahdollisimman kaukaa, ettei mystinen tauti tartu.)

Koko ilta ja alkuyö vierähti joutuisasti kapakan tiloissa. Soundcheckin ja muonastuksen jälkeen kävin palauttamaan mieleen ja sormiin kappaleita, joita en ollut joko ehtinyt tai ymmärtänyt treenata. Sain soitetuksi ja siten illan listalle kolmekymmentäkolme laulua, joista vielä raakkasin seitsemän ulos. Yhdeksästätoista soitetusta laulusta ei löytynyt innokkaimpien huutelijoiden jokaista suosikkia. Ainakin ”Blondi”, ”Perkeleen peltilaatikot”, ”Minä vien roskat pois” ja ”Wallengrenin kuolinvuode” jäivät soittamatta, mutta onpahan mieleen palautettavia kappaleita mietittäviksi tulevien varalle.

Soolokeikat vaativat ajoittaista malttia, ja sen seinäjokelaiset olivat sisäistäneet jo kotoa lähtiessään. Yksi erityisen innokas osanottaja löytyi, ja tilanteeseen sopivasti hän oli myös kooltaan raamikas. Pahansisuinen ei tuokaan mies ollut, sillä henkilökunnan ohjatessa hänet pois eturivistä en huomannut vastarinnan häivääkään.

Encoreita tuli soitetuksi kahden otannan verran, kaikki puheille tulleet ihmiset olivat hymyileviä ja kun olin vielä saanut takahuoneeseen tiedon listasijoituksesta sekä lukemisiksi pari Laitio-Ramonen Ramones -kirjaa, en edes keksimällä keksi valittamisen aihetta. Pohjanmaa opetti iloisia asioita. Kiitos niistä.

Kiitoksia.

http://www.ifpi.fi/tilastot/virallinen-lista/albumit/2011/16

http://www.rumba.fi/usko-siivitti-jarkko-martikaisen-rumban-albumilistan-karkeen-21441/

Uskoa tehdessämme emme miettineet sitä, miten sen sointi olisi myyvä, vaan sitä, miten sen sointi olisi kunkin kappaleen kohdalla mahdollisimman oikea ja tarkoituksia täsmentävä.

Siksi on erityisen iloista niin minulle, Äänioikeudelle,  studioketuille, dvd -työväelle, kansigraafikoille ja Sakaralle, etteivät taiteelliset hullutuksemme olleet myynnin este.

Ilkan ja Pohjalaisen Usko ei horju

Seinäjoella ensi torstaina konsertoivan Jarkko Martikaisen loistelias neljäs soololevy pohtii nimensä mukaisesti uskoa hengellisestä sekä muista näkökulmista. Pilkettä puskevien syväanalyysien sovituksissa kimmeltää sävyjä niin folkista, jazzista kuin kansanmusiikista, mikä virkkaa kokonaisuudesta mielenkiintoisen. Jouset sekä puhaltimet soivat tasapainossa akustisen kitaran ja tarinoinnin rinnalla. Kerronta on olemukseltaan herkullisen runsasta. Toivoa sopii, ettei levy jää ainoastaankulttiklassikoksi.

* * * * *

Juha Seitz, Ilkka / Pohjalainen, 18. 4. 2011

Kuvaa ja ääntä levynjulkaisutilaisuudesta

Keikkaraportteja voi tehdä mm. kameralla. Alla linkit kolmeen tallenteeseen Uskon iltapäivämatineasta 13. 4.:

Jatkakaa soutamista = http://youtu.be/xNEqqA-GeHc

Halla-ahot =  http://youtu.be/buvqWznHl2M

Huolen hukkaaja = http://youtu.be/w6fIQKbElQM

( Videot tallensi Tomi Palsa, jota kiitämme vaivannäöstä. )

Kilpailu ilmaisUskosta setvittiin loppuunsa.

Vastauksia tuli runsaasti, hyvän matkan kolmatta sataa kappaletta, joten valinnat olivat vaikeita tehdä. Kiitos kaikille yritteliäisyydestä ja osalle heidän kauniista sanoistaan. Allekirjoittaneelle oli hetkittäin mieltä liikuttavaa lukea tarinoita, joissa levytyksilläni on ollut määräävä rooli kuulijoiden elämässä.

Objektiivisesti katsoen oikeita voittajapäätökset eivät varmasti ole, mutta koska palkintoja oli jaossa kolme kappaletta, jotkut vain oli valittava kulta-, hopea- ja pronssisijoille. Järjestyksessään niille päätyivät Teemu, Pirkka ja Anna.

Jos etunimesi on jokin mainituista, kannattaa tarkistaa sähköposti, sillä siellä voi odottaa pyyntö kertoa osoite, johon palkinto lähetetään.

Komentokeskus kutsuu: Teemu? Pirkka? Anna?

Näköradiota aamun virkuille ja muita ihmeitä

Allekirjoittanut on Ylen Aamu-tv:n vieraana 13. 4. joskus kello 8 jälkeen.

Soittaakin kuulemma saa, joten tempaisemme Halkosalmen Vellun kanssa jonkun Uskon kappaleen.

_____________

Radio Helsingin vierailuni alkaa hieman myöhemmin, kello 11. Ohjelman nimi on valiojoukko.

_____________

Ja iltapäivän ratoksi lyhykäinen keikkaluenta. Se on Helsingin Levykauppa Äx:ssä, alkaen kello 17. Siellä on koolla Äänioikeus. Tervetuloa.

_____________

Kaikki tämä siksi, että päivä on Uskon julkaisupäivä.

Kilpailu: ”miksi minä ansaitsen saada ilmaisen Uskon?”

Postita oma vastauksesi otsikon kysymykseen ja voit voittaa yhden kolmesta palkinnosta.

__________

1. sija: Koska ykköstilan voi saavuttaa vain yksi, saa hän signeeratun ”Niin yksin?” -kuvataideoriginaalin (36X28 cm), Usko -levyn erikoispainoksen ja punk-henkisen Äänioikeus -hihamerkin.

__________

2. sija: Hopeamitalisti kuittaa itselleen levyn puhtaaksikirjoitetut sanoitusoriginaalit, Uskon erikoispainoksen ja kadulla kummastusta herättävän ÄO -hihamerkin.

__________

3. sija: Pronssi-ihmeelle postitetaan Usko -erikoispainos ja hihamerkki.

__________

Vastauksiaan voi itse kukin kirjoittaa viestiksi tähän ketjuun tai (häveliäämmät yksilöt) osoitteeseen palautejrk@gmail.com

Vastausaikaa on 13. 4. asti, ja voittajiin otetaan yhteyttä sähköpostitse torstaina 14. 4., jonka jälkeen paketit lähtevät uusille omistajilleen.

Vain selittelemällä voit voittaa.