Parin, kolmen edellisviikon aikana olen käynyt monissa ohjelmissa, joista osan voi kuunnella internet -säilöistä.
Ylen Poplaari -ohjelman päätteeksi esitin studiossa ”Silvia” -laulun, joten sikäli ohjelma on normaalista käytännöstä poikkeava.
http://areena.yle.fi/radio/2125383
________
Pasi Hiihtolan toimittamassa Lähikuva -ohjelmassa puhutaan lähinnä Koirien taivaaseen liittyvää asiaa, mutta historiaa ja Jethro Tulliakin sivutaan hieman:
http://arenan.yle.fi/radio/2117746?ref=leiki-rark
_________
Isännöitsijän työ, johon otsikossa viittaan, on oma ohjelmani, jonka kolme ensimmäistä jaksoa ovat kuultavissa Yle Areenassa. Niiden pariin johtaa tämä linkki:
http://areena.yle.fi/radio/2113380
_________
Nimimerkki Mökömöö,
kiitos kiitoksista, ja erillistä äänimiestä ei tosiaankaan ole, ehkä kyse on varojen vähäisyydestä.
Täytyy yrittää olla itse tarkempana sen kanssa, millainen kuuluvuus meistä kenelläkin on.
Toimittaja ei ole aina se rautaisin äänimies ja toisinpäin.
Joskus oleudun paremmin alustuksiini, joskus ne ovat tuntuneet vieraammilta lähetystilanteessa.
Joskus olen jättänyt kirjoitetun asun omaan arvoonsa ja puhunut vapaammin saman asian ja se on
toiminut paremmin. Toisinaan siitä ei ole ollut apua, ja on joutunut huomaamaan, että ehkä
käsikirjoituksessa pysyttäytyminen olisi kannattanut.
”Onni täällä vaihtelee”, ohjelmien taso myös.
Lauluja olen laulanut kolmella vuosikymmenellä ja radio ohjelman teko on siihen nähden ensiaskelten ottoa,
jollaiseen tosiaan kuuluu monenlaista.
Onnistumisiakin, onneksi.
Kiva radio-ohjelma Yle Puheella, mutta harmi ettei ole varaa äänimieheen. Vieraiden äänet tulevat yleensä liian lujaa, ja isäntä liian hiljaa. Kompressiota en toivo, vaan vilkuilua vu-mittariin, ja huomiota mikitykseen. Moni muukin Ylen puheohjelma kärsii samoista ongelmista, eli jos tämä palaute menee perille, ainakin Perttu Häkkisen hihasta soisin nykäistävän Pasilan käytävillä, ja kerrottavan hänellekin. Sanaa saa yleisemminkin levittää.
Toinen seikka jonka haluan tässä ilmaista, on se että paperista luetut alustukset ovat paikoin epäselvää muminaa, eivätkä kaikki sanavalinnat toimi puhuttuna toivotulla tavalla. Pikaluenta saattaa johtua jännityksestäkin, epäilisin että tottumattomuudesta ehkä enemmän. Sitä sellaista itselleen nauravaa uutistenlukija-artikulaatiota — sitä laulavaa Martikaista — toivoisin kuulevani paperinkin takaa.