Vesa -Matti Loirin "Hyvää puuta"
-albumi julkaistaan 16.9.2009 (Warner Musicin toimesta).
Tapaus on sikäli näillä sivuilla mainitsemisen arvoinen, että taiteilija tulkitsee yhtyeineen (=Tommi Viksten, Pekka Gröhn, Tom Nyman ja Topi Kurki)
kaksi Jarkko Martikaisen hänelle räätälöimää kappaletta: "Taivun mutten murru" ja "Missä kotini on".
Aiemmin Loiri on levyttänyt YUP:n "Meitä odotellaan mullan alla" -luentansa,
mutta tästä tilaustyöstä niin Martikainen kuin Loiri itsekin ovat vielä suuremmissa määrin hyvillään.
Lisätietoja artistin kotisivuilta www.warnermusic.fi
Johanna Vuoksenmaan hautaan kurkisteleva komedia on nyt julkaistu dvd -muodossa.
Syy siihen, miksi asiasta tällä sivustolla mainitaan, on Jarkko Martikaisen pieni rooli elokuvassa.
Terminaalivaiheessa olevana musiikkia harrastavana Ossi -hahmona hän on yksi "Lähtijöistä" ja esittää (soundtrackilla kokonaisuudessaan kuultavan) "Tulitikku" -kappaleen (säv. Maarit Humerinta, san. Heikki Salo.)
Rumba -lehdessä kyseinen single arvioitiin kaksiviikkoisen kauden parhaaksi kiteytyksellä
"tämä lienee hyvällä tavalla aikuisin biisi, jonka entinen YUP -nokkamies on koskaan levylle saattanut."
Elokuvanäyttelemisen noviisin kokemuksia on luettavissa Leikkeet -sivun "Vapaista kirjoituksista."
Siksi, että se ja neljä muuta albumia muodostavat
Jarkko Martikaisen syyskuun top 5 -äänilevylistan.
Selonteot siitä, miksi artisti pitää kyseisistä teoksista, löytyvät Leikkeet -sivuston Vapaita kirjoituksia -linkistä.
Vapaisiin kirjoituksiin päivittyy vapailla aikatauluilla vapaista aiheistoista muitakin mietelmiä.
(Dischargen ohella "syksyn suosimia" levyjä ovat
Terveet kädet, Bad brains, Chuck Ragan ja Austin Lucas.)
Syyskuun kirjasuosikit top 3 löytyvät samasta kohteesta.
Seuraava top -listaus levyistä ja kirjoista
lokakuussa 2009.
Päivämäärällä 9. 7. 2009 julkaistiin Martikaisen ensimmäisen yhtyeen äänittämät demo- ja muutkin nauhat.
Arvioissa tuplalevylle oltiin aivan erityisen suopeita.
Kultaako aika muistot vai auttaako se asettamaan äänitykset objektiiviseen perspektiiviin?
Maantieteellisesti ja henkisesti ahtaassa motissa sijaitsevassa kaupungissa kasvaminen on omiaan muokkaamaan ihmistä kovin toisenlaiseksi kuin metropolissa eläminen.
Kajaani teki minulle saman kuin olettaakseni Oulu Kauko Röyhkälle tai Joensuu Alangon Ismolle noin vuosikymmentä aiemmin. Sellaista ahtauden kokemuksen seurannaisvyyhtiä olen itsekin yrittänyt purkaa, mm. (Rakkaus –levyn) ”Kainuu opettaa” –laulussa.
Kolikolla on kuitenkin kaksi puolta, kuten aina. Vaikka virikkeitä tuntui olevan surullisen vähän, niitä oli tarpeeksi: saimme vuonna 1986 kootuksi yhtyeen. Toiminnan tarveaineet piti keräillä anniltaan niukasta maasta, aikana jona c –kasetteja käyttävä neliraitamankkakin oli ilmestyksenä aarteenomainen harvinaisuus.
Leikkikalujen vähyys ei kuitenkaan estänyt yrittämästä musiikintekoa ja monien muiden aikalaismeluajien resurssit olivat aivan yhtä rajatut kuin omamme. Kun innostus vielä korvasi soittotaidollisia ja viitekehyksellisiä puutteita, saimme yllättävän paljon aikaiseksi, vaikka ikävuosilleen 15 -18 löysi helposti paljon muutakin toimitettavaa kuin silkan musiikkiharrastelun.
Euthanasian melskaamiset on nyt koottu kahdelle cd:lle ”Rymykorpi”. Itselleni sen kuunteleminen on ristiriitainen kokemus, kuin lukisi välillisesti silloisen itsensä päiväkirjaa, mutta samalla on myönnettävä, ettei ilman tuota alkusysäystä olisi ehkä mitään muutakaan musiikkia, jota Kainuun ajan jälkeen olen ollut tekemässä.
