Tuukka Temonen on mies Toivo –videon takana. Näkemyksensä kappaleesta on moneen suuntaan ampuva, aivan kuten videon metsästäjäryhmä. Katsoessani teoksensa ensi kerran hämmennyin, joskin erityisen hyvällä tavalla. Tuukka oli aiemmin ehtinyt kertomaan, millaista kokonaisuutta hän olisi rakentamassa, mutta lopputuloksen monitulkintaisuus yllätti silti. Itse en ole elämässäni metsästänyt kuin abstrakteja asioita, aseeseen tarttuminenkin on siviilipalvelusmieheltä jäänyt. Silti luulen ymmärtäväni kyllin kirkkaasti taideteoksensa näkökulmat. Oivallus piilotteli kahden tai kolmen katsomiskerran takana, mutta useimmat videothan tulevat katsojilleen tutuiksi jopa kymmenien kertojen toistoina.
Taiteen moniottelija-viulisti Pekka Kuusisto tilasi minulta laulusarjan kesälle 2009. Tilauksen otsikko oli ”ei-toivotut laulut”; sarja kappaleita, jotka eivät perusolettamaltaan olisi helppoa kuunneltavaa. Lopputulokset esitettiin Tuusulanjärven kamarimusiikkifestivaaleilla, Kamus –kvartetin säestyksellä. Jousisovitukset teki Marzi Nyman.
Pistäydyimme taannoin Kamus –nelikon kanssa äänittämässä ”Jokainen sotilas on vihollinen” –numeron, ja se on kuultavissa näillä sivuilla yhden viikon ajan.
Lauluntekijän ei ole syytä suuremmin selittää tekemisiään, mutta rikon sääntöäni tarkentamalla sen, ettei kappaleeni tarkoitus ole hyökätä ketään yksittäistä ihmistä vastaan – se olisikin absurdia, ottaen huomioon laulun nimen.
Ristiriita lepää sotilasvalassa: niin kuin valat yleensäkin, se velvoittaa kuuliaisuuteen, ja kuten väittämäni kuuluu, myös vihollisuuteen. Valaa ei vannota ohimennen, sitoutumatta: sellainen vala ei ole vala. Vala on lähtökohtaisesti pyhä ja pyrkii rikkumattomuuteen valantekijän ja valan sisältämien lupausten välillä.
Nyt jos koskaan ei kenenkään soisi ottavan itseensä, mutta realiteetti on ollut se, ettei raahelaisia saa noin vain lähtemään keikoille. Raahelaisia ei tarkkaan ottaen saa lähtemään keikkailtamiin edes hulppeahkon levymyynnin siivittämänä, ei taajahkolla radiosoittorotaatiolla tai edes sillä huomiolla, että monessa Raahen kokoisessa kaupungissa omaa niin kutsuttua suosiota. Raahe on ollut vuosikaudet silmissäni oma saarekkeensa, jota eivät tunnu koskeneen muun ympäröivän Suomen liikkeet tai valinnat. Itse asiassa Raahen kaduillakin liikkuu hämmästyttävän vähän ihmisiä, kun tiedossa on että noin 22 tuhatta heikäläistä asuu siellä. Ehkä he ovat sen lajin kaupunkilaisia, joiden mielestä elämän parasta aikaa sopii viettää kotona, ja nimenomaan siellä.
