Avainsana-arkisto: Äänioikeus

Kansallisteatterin Lavaklubilla, 5. ja 6. 5.

Edellisistä Äänioikeus –keikoista oli ehtinyt kulua aikaa, sillä edellinen julkinen Semifinaalin soitto oli studiosessiota edeltävänä iltana (tammikussa), ja Levykauppa Äxän julkaisupäivän visiitti taas mitaltaan lyhykäinen.

Soittajistomme on kiireistä lajia: Suomessa soittotyöllä elävän on totisesti soitettava ansaitakseen sillä pääasiallisen elantonsa. Niinpä iltapäivätreeniemme ensimmäisen tunnin omasimme kontrabasisti Hannun, mutta puhaltaja Pepa puuttui: hän oli puhaltelemassa Finnvoxin äänityksissä. Kun Pepa saapui harjoituksiin, pitikin Hannun lähteä alkuillan keikalleen. Treenit tulivat sovelletuiksi niin, että kitaristi-sovittaja Vellu mukaili soitossaan Hannun bassolinjoja niissä kohdin joissa se oli mitenkään mahdollista.

Perjantaille treenejä oli turha edes unelmoida, sillä sellisti –Riikalla oli alkuillasta konserttiharjoituksia ja perkussionistimme Sami taas keikalla näytelmämusiikin parissa. Ainoatakaan Äänioikeus –soittajaa ei voi syyttää laiskuudesta: minä miltei hengästyn jo kuunnellessani päiväaikataulujaan, vaikka olen luullut olevani verrattain ahkera musiikkityöläinen.

Puolellamme on kuitenkin se, että soittajisto on lähtökohtaisesti tekemisiensä tasalla ja kotiläksynsä tekevää joukkoa. Niin ollen jo torstain keikka sujui toivotusti. Saimme ensiesitettyä tutumpien kappaleiden lisäksi sovituksen ”Polte päästä paratiisiin” –laulusta, ja kyseinen debyytti suoritettiin lavalla, koska Hannu ja Pepa olivat kyllä treenanneet kappaletta meidän muiden viiden kanssa, mutta eri aikoina.

Torstaina yleisöä ei ollut määrällisesti likimainkaan niin paljon kuin perjantaina, jolloin Lavaklubin tila taisi olla siinä määrin tukittu kuin mielekkäästi on mahdollista: suurempi yleisömäärä olisi luonut ”sillit purkissa” –tunnun, ja siihen paikan pitäjät tuskin tähtäävät. Lavaklubia tuntemattomille voisi kertoa, että paikka on olohuoneenomainen ja akustiselle musiikille mitä parhain paikka. Tilassa on runsaasti sekä nojatuoleja että sohvia, ja niihin kellahtaessa kelpaa olla yleisön edustajana, olettaen tietysti että sattuu pitämään kohdalle osuneesta musiikkitarjonnasta. Molempina iltoina yleisö oli laatuisaa, perjantaina sitä vain oli enemmän. Tunnelmassa oli kuuntelevuutta ja aplodit niin pitkäkestoisia, etten välillä osannut kuin hymyillä ehtoisaa vastaanottoamme.

Periaatteessa yleisön melskaaminenkaan ei olisi pahasta, mutta Äänioikeuden puitteissa olemme jo aikaa sitten päättäneet, että jos vain suinkaan mahdollista, emme vahvista soittimia lainkaan. Lavaklubi oli otollinen tämän ajatuksen loppuun viemiseen, ja koska yleisö tosiaan malttoi kuunnella laulut kommentoimatta sen ihmeemmin ”Paranoid” –huudoin, nähdäksemme onnistuimme.

Usko Veikkosen jouduin kuljettamaan paikalle molempina päivinä, kun YLE pyysi puu-ukkoa perjantaiseen lähetykseen, ja Uskoon liittyi oikeastaan ainoa jälkiviisauden paikka: koska soittotilassa ei ollut tilaa veistostaiteelle, sijoitimme miehen lavan toiseen äärimmäiseen reunaan. Toivoin ihmisten huomaavan tuon tärkeähkön lisäelementin, mutta siitä on vaikea olla varma. Ehkä ensi kerralla ripustamme äijän kattoon roikkumaan; ainakin silloin myös Usko tulisi jokaisen kuulijan todistamaksi.

(Kuvat: Tomi Palsa)

Kuvaa ja ääntä levynjulkaisutilaisuudesta

Keikkaraportteja voi tehdä mm. kameralla. Alla linkit kolmeen tallenteeseen Uskon iltapäivämatineasta 13. 4.:

Jatkakaa soutamista = http://youtu.be/xNEqqA-GeHc

Halla-ahot =  http://youtu.be/buvqWznHl2M

Huolen hukkaaja = http://youtu.be/w6fIQKbElQM

( Videot tallensi Tomi Palsa, jota kiitämme vaivannäöstä. )

Uskonkappaleita, maksusta ja lahjaksi

Helsinki on Suomen mitassa suuri kaupunki, jossa soi ilta illan perään levyttämätön musiikki. Mitä moninaisimmat yhtyeet ja artistit tahtovat saada tekemisiään kuuluville, vaikka laulut sitten olisivat yleisöille vieraita. Perinne on pitkä ja kannatettava. Uuttakin musiikkia tarvitaan; myös sitä sopii soittaa. Tähän levyttämättömien laulujen perinteeseen ottavat osaa myös Jarkko Martikainen ja Äänioikeus -yhtye.

Seitsenpäinen joukkio soittaa kaksi keikkaa: yhden kukkaronsa sisällöstä tarkemmille yksilöille ja toisen huikentelevaisemmille sieluille. Ensimmäinen keikka soi joulunalusmusiikkina, toinen uuden vuoden toivotuksen hengessä.

Tarkat ajat ja tapahtumapaikat ovat seuraavat:

20.12.2010 (ma) Helsinki / Pop & Jazz Konservatorion Arabia-sali, Arabiankatu 2, alk. klo 19 ( ei pääsylippuja )
6.1.2011 (to) Helsinki / Semifinal, Urho Kekkosen katu 6, alk. klo 21.30. (lippu: 10 euroa)

Jarkko Martikainen ja Äänioikeus
* Jarkko Martikainen – Laulu ja laulut
* Vellu Halkosalmi – Kitara ja sovitukset
* Pepa Päivinen – Puhaltimet
* Sanna Salmenkallio – Viulu
* Riikka Lampinen – Sello
* Hannu Rantanen – Basso
* Sami Koskela – Lyömäsoittimet

Martikainen pyysi keväällä 2009 Halkosalmea sovittamaan Tuusulanjärven kamarimusiikkifestivaaleille laatimiaan ei-toivottuja lauluja. Taiteilija Halkosalmi oli sellaiseen juuri niinä kuukausina liian kiireinen. Saman vuoden syksyllä Halkosalmi soitti takaisin ja harmitteli ohi mennyttä tarjousta. Hän oli ollut hyvin kiinnostunut tehtävänannosta ja olisi edelleen. Ei Martikaisella olisi jotain muuta, uutta materiaalia sovitettavaksi? Oli kyllä. Tästä alkoi miesten yhteistyö Uskon kappaleiden parissa, ja noin viittätoista kuukautta myöhemmin kaikki alkaa olla valmista.

Jarkko Martikainen on musiikkitekemisiensä syistä näiden sivujen pääaihe. Äänioikeuden kitaristi Veli-Matti “Vellu” Halkosalmi tunnetaan parhaiten ansioistaan säveltäjänä ja sovittajana. Viime vuosina hän on toiminut mm. maineikkaan hollantilaisen Metropole Orchestran sovittajana, sekä kirjoittanut musiikkia lukuisille muillekin koti- ja ulkomaisille huippuorkestereille, kuten UMO Jazz Orchestra, Helsingin Kaupunginorkesteri, Lapin Kamariorkesteri, WDR Big Band ja Brussels Jazz Orchestra. Jazzin parissa Halkosalmi on tehnyt yhteistyötä mm. Jukka Perkon ja Teemu Viinikaisen kanssa. Genrerajat ylittävissä produktioissa hänen sovitustaitoihinsa erityisesti luotetaan. Näistä osoituksina mm. Kauko Röyhkän ja Mikkelin kaupunginorkesterin taannoinen Zaia-albumi, Ilkka Alanko Orchestran tuore Ruusuja- albumi sekä Oulu All Star Big Bandin ja Teräsbetonin Jarkko Aholan niinikään tuore Big Band goes Heavy -levytys.

Pepa Päivinen on ennakkoluuloton, rajoja rikkova multi- instrumentalisti ja säveltäjä, jonka maanläheinen soitto on yksi suomalaisen jazzin kulmakivistä. Baritonisaksofonin lisäksi hänen repertuaariinsa kuuluvat basso-, tenori- ja sopraanosaksofonit, klarinetti ja bassoklarinetti, sekä valikoima erilaisia huiluja. 1970- luvulla alkaneella ammattilaisurallaan hän on ehtinyt olla mukana monessa, kuten UMO Jazz Orchestra, Edward Vesala Sound & Fury, Jukka Tolonen Band, Samuli Mikkonen & 7 ja Pepa Päivinen Quartet. Uransa varrella hänet on palkittu mm. Jazz Emmalla (1999), Jazzliiton Yrjö -palkinnolla, (2000) , sekä Muusikkojen liiton tunnustuspalkinnolla (2003).

Sanna Salmenkallio on ansioitunut säveltäjä ja viulisti, joka tunnetaan erityisesti sävellystyöstään dokumenttielokuviin ja näyttämöteoksiin. Salmenkallio on työskennellyt pitkään myös nykytanssin parissa, muun muassa Kirsi Monnin ja Sanna Kekäläisen kanssa. Hänen toistaiseksi tunnetuin työnsä lienee musiikki Pirjo Honkasalon dokumenttielokuvaan “Melancholian 3 huonetta” (2004), josta Salmenkallio palkittiin Jussi-patsaalla. Hänelle on myönnetty myös arvostettu Prix Italia-palkinto.

Riikka Lampisen sello soi tyyleistä riippumatta aina yhtä tyylikkäästi. Säännöllisesti hän musisoi mm. Riku Niemi Orchestran sekä Uuden Nuoren Kamariorkesterin riveissä. Riikan taidot tunnetaan hyvin myös studioissa, jossa hänen soittoaan on tallentunut yli sadalle äänilevylle sekä kymmenien elokuvien ja dokumenttien ääniraidoille.

Hannu Rantanen kuuluu ehdottomasti suomalaisen basismin eliittiin. Hän on vaikuttanut mm. Värttinässä, UMO Jazz Orchestrassa, Pepa Päivinen Triossa, Avanti!ssa, ja Unto Tango Orchestrassa. Ulkomaisista huippumuusikoista hän on keikkaillut mm. Wayne Krantzin, Larry Coryellin, Django Batesin, Anders Bergcrantzin, Ted Cursonin sekä Luis de Matteon kanssa. Tämän lisäksi hän on myös kokenut teatterimuusikko.

Sami Koskela on lyömäsoitinvirtuoosi, joka on kotonaan tyylissä kuin tyylissä. Hän on vaikuttanut mm. Avanti!ssa, Radion sinfoniaorkesterissa, Tapiola Sinfonietassa ja UMO Jazz Orchestrassa. Edellisten lisäksi olet voinut kohdata hänet vaikkapa Paroni Paakkunaisen tai Saxperimentin mukana jazzkeikalla, tai kuulla hänen soittoaan elokuvissa tai teatterissa.